Kielipolitiikkaa ja kielikoulutuspolitiikkaa ilman vaatteita

HS:n pääkirjoitus (HS 13.11.) havaitsee Hans Christian Andersenin sadun toteutuvan keskus-telussa kaksikielisistä kouluista. Maria Wetterstrand, Ruotsin vihreiden entinen puheenjohtaja, näki tuorein silmin käsittämättömyyden, joka rajoittaa kaksikielisyyden toteutumista Suomessa. Perusopetuslakiin on kirjattu ruotsia koskeva rajoite: vain kielikylvyssä saa sekoittaa ruotsia ja suomea, muita kieliä voi sekoittaa.  Maassamme on kuitenkin paljon kaukonäköisiä vanhempia ja oppilaita, jotka haluaisivat hankkia monikieli-syystaidot niin aikaisin kuin mahdollista, koska maailma on monikielinen. Sekä kielen että asian oppiminen kun ei rasita oppijan aivoja sen enempää kuin pelkän asiankaan opiskelu. Tämä nähdään käytännössä lapsissa, joista kasvaa kaksi- tai kolmikielisiä kodin monikieliympäristössä, ja tutkimus tukee näitä käytännön havaintoja.

Kielipolitiikka toteutuu kielikoulutuspolitiikan avulla, eli miten kielten opiskelu-mahdollisuudet suunnitellaan kansalliseen kieliohjelmaan. Emeritusprofessorit Christer Laurén ja Sauli Takala ovat selvittäneet, miten peruskoulu-järjestelmään siirtymisen jälkeen abiturientit ovat lukeneet ruotsin kieltä yli puolet vähemmän kuin aikana ennen peruskoulua (HS 22.4.2010). Muissa kielissä vähennys on jonkin verran pienempi, mutta kurssimuotoinen lukio on pienentänyt myös maailman suurten kielten niiden opetuksen määrää merkittävästi. Laurénin ja Takalan mielestä ohjelman laatiminen olisi tullut kirjata 2011 hallitusohjelmaan. Niin ei käynyt.

Työelämän kielitaidon tarvetutkimukset osoittavat, että etenkin ranskan, saksan, venäjän, espanjan, kiinan ja japanin taitoa tarvitaan työelämässä entistä enemmän. Kielivalikoimaa on siis syytä erilaistaa. (Huhta 23.6.2010 HS.) 2000-luvun alussa Euroopan neuvostokomissio esitti myös Suomelle ulkoista arviointia Suomen kielikoulutus-politiikasta. Unkari oli ensimmäinen, jolle sellainen tehtiin.  Suomen vastauksena oli hiljaisuus.

Ulkopuolinen taho näkee kirkkaammin kuin toimija itse. Vai onko niin kuin Laurén ja Takala epäilevät: päätöksentekijät ovat joko asiantuntemattomia tai välinpitämättömiä (HS 22.4.2010). 

Osaaminen monikielisyysympäristössä on yksi Suomen strategisista menestystekijöistä. Monikieliset koulut ovat yksi tekijä. Kielikoulutus-politiikan hiljaiselo on vahingollista.  Hiljaiselolla on tehty vahinko ei vain nykysukupolvelle vaan myös tuleville sukupolville. Vaikka kielikoulutus-politiikan monikielistämis-päätökset tehtäisiin tänään, tehty vahinko vaikuttaa vielä vuosi-kymmeniksi eteenpäin.

Siksi valtioneuvoston tulisi viivyttelemättä ottaa pöydälle kielikoulutuspolitiikan arviointi ja uudistaa maamme kielikoulutuspolitiikan vastaamaan globalisoituvan yhteiskunnan tarpeita. Työelämä tarvitsee useiden kielten osaajia. Ammattikieltä ei voi osata, jos ei ole yleiskielen pohjaa.

Ammattikielten – ja viestinnän yhdistys Proflang

Marjatta Huhta, puheenjohtaja

Ritva Ala-Louko, varapuheenjohtaja